Manteliset pikkuleivät

Nämä suussasulavan hyvät keksit ovat olleet kestosuosikkeja löytöhetkestä asti. Helppoa ja nopeaa herkkua.

Resepti
yksi pellillinen viipalekeksejä

– 100 g margariinia
– 1 1/4 dl sokeria
– 1 keltuainen
– 1 rkl hunajaa
– 1,5 tl vanilliinisokeria
– 2,5 dl vehnäjauhoja
– 1 tl ruokasoodaa
– 60 ml hienoa mantelirouhetta
– 1/2 tl kanelia

1. Vaahdota margariini ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi.
2. Lisää joukkoon keltuainen ja hunaja ja sekoita.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään, ja sekoita sitten taikinaan. Kaupan mantelirouhe sellaisenaankin käy, mutta parasta, hieman hienompaa rouhetta saat laittamalla kokonaisia manteleita tai mantelirouhetta tehosekoittimeen ja surauttamalla hienohkoksi rouheeksi.
4. Puristele taikina palloksi ja jaa se kolmeen yhtä suureen osaan.
5. Leivo taikinapalloista yhtä pitkät pötkylät pellillä leivinpaperin päällä ja litistä niitä sormilla korkeintaan noin sentin paksuisiksi. Pötkylät leviävät uunissa, joten jätä niiden ympärille hyvin tilaa.
6. Paista esilämmitetyssä uunissa n. 200 asteessa n. 10 minuuttia, tai kunnes keksit ovat saaneet kullanruskean sävyn. Keksien ei tule olla uunista otettaessa aivan kovia, vaan ne ovat vielä hieman pehmeitä. Pikkuleivät on helppo paistaa yli liian tummiksi, joten ole tarkkana ja maistele tarvittaessa saadaksesi omaan makuusi sopivan tummuusasteen.
7. Leikkaa keksit vinoittain viipaleiksi heti uunista ottamisen jälkeen. Anna jäähtyä, niin pikkuleivät kovettuvat hieman.

Tämän reseptin bongasin http://riisa.net/index.php/2011/04/06/manteliset-wilhelmiina-pikkuleivat/

ESP8266 experiments

Recently I have been prototyping with ESP8266 (ESP-12E), Bosch BME280 temperature/pressure/humidity sensor and tiny 128×64 SSD1306 OLED display.

Sensor and display are both connected to ESP12E’s HSPI-port and from software perspective I have used Espressif’s non-OS SDK 2.0.0 and Richard A. Burton’s rboot as a basis for my firmware.

Audit kesälaitumella

Kuluneena viikonloppuna kävin katselemassa Audiclubin kevään ratapäiviä Alastaron moottoriradalla. Vaikka kevät onkin ollut melko luminen, keli kuitenkin suosi tällä kertaa ja radalla näkyikin jos jonkinmoista menopeliä. Muutama räpsy kyseiseltä päivältä alla.

Tohinaa pajalla

Oman opinnäytetyöni palautus on onnellisesti takana, joten minulla oli hetki aikaa haahuilla ympäriinsä kamera kourassa ja käydä napsimassa kuvia kanssaopiskelijoiden töistä.

Metalliosastolla työskentely jatkuu vielä täydellä vauhdilla, kuten alla olevista tunnelmapläjäyksistä voi huomata.

Valmista tuli

Sellainen siitä sitten tuli. Kuvassa siis opinnäytetyöni “sivutuote”, joka syntyi sohvan valmistuksen ohessa tehdessäni osista ja liitoksista kokeilukappaleita. Sohvan verhoilutyynyt eivät vielä ole valmiina, joten tuoli sai tällä kertaa toimia valokuvausmallina. Materiaalina käytetty kotimaista, pihalla kasvanutta jalavaa.

Päällä pehmusteena vaahtomuovityynyt, istuimessa paksuudeltaan 12 cm ja selässä 7 cm päälystettynä 150g/m2 polyesterivanulla. Verhoiluna tyynyissä Orient Occidentin Connors-kangas. Tyynyt ompeli vaimoni, jonka tuotoksista lisää Riinun käsin-blogista.

Liitosta ja liimaa

Opinnäytetyö etenee. Iso kasa osia alkaa jo olla koneistettuina valmiiksi ja liitoksiltaan yhteensopiviksi. Kaikissa liitoksissa on käytetty perinteisiä tukevia puusepänliitoksia – ei poratappeja, ruuveja tai muita teollisuudesta tuttuja tapoja puun yhteenliittämiseksi. Oheisessa kuvassa on syntymässä käsinojan ja takajalan välinen liitos.

Opinnäytetyön kimppuun

Suunnitelmat opinnäytetyön toteuttamiseksi etenevät hyvää tahtia. Piirustukset alkavat olla hyvällä mallilla ja melkoinen kasa erilaisia jyrsinmallinneitakin on jo valmiina odottamassa työn aloitusta.

Saha laulamaan

Kun lopultakin sain kaikki osat merkattua, oli aika aloittaa materiaalin leikkely. Oikaisin, sahailin, oikaisin lisää ja sahasin vielä kerran kunnes osien aihiot muistuttivat jokseenkin suoraa ja hieman lopullista muotoaan. Jätin kuitenkin vielä tässä vaiheessa osiin jonkin verran koneistusvaraa, jotta voisin tarvittaessa vielä kerran oikoa mahdollisesti vääntyileviä osia.

Lankkukasan kimppuun

Opinnäytetyö eteni siihen pisteeseen, että oli aika käydä itse puumateriaalin kimppuun. Edellisenä syksynä minulle tarjottiin mahdollisuutta ostaa melko edullisesti viitisen vuotta sitten kaadettu ja sahattu pihajalavan runko. Sahatussa nipussa oli niin päärunko kuin suurimmat oksatkin, joten materiaalin kirjo oli melko laaja. Tämän vuoksi materiaali pitikin aluksi käydä melko tarkasti läpi ja kaivaa siitä parhaat kohdat esiin.

Lähdin piirustusten perusteella etsimään lankuista tarvittavia osia ja merkkailin osien paikkoja lankkujen päälle.

Pieni kurkistus tulevaan

Kolmen vuoden opiskelu-urakka on edennyt pikku hiljaa siihen vaiheeseen, että opinnäytetyön valmistaminen alkaa muuttua totiseksi todeksi. Jonkin aikaa päässäni on ollut ajatus valmistaa kotiimme uusi puinen sohva ja nyt tuo idea alkaa kantaa hedelmää. Jo ennen joulua aloitin hahmottelemaan alustavaa mallia mittoineen ja nyt näiden suunnitelmien perusteella rakensin pienoismallin, jonka avulla lopullisen ulkonäön hahmottaminen helpottuu huomattavasti.

Tuossa alla onkin pieni raotus kulisseihin. Ehkäpä tuon perusteella osaa jo arvailla jotain tulevasta.