Murheita tietotekniikan kanssa

Linkstation live

Buffalon Linkstation Live verkkokiintolevy päätti eilen yksipuolisesti sanoa yhteistyösopimuksensa irti ja alkoi kesken Lightroom-värkkäilyn jumitella. En tästä vielä sen enempiä huolestunut vaan starttasin varmuuden vuoksi sekä verkkolevyn että WLAN-modeemin/reitittimen uusiksi, joskus verkko vaan on päättänyt lopettaa toimintansa. Mutta mutta, kiintolevypä ei halunnut enää bootata, vaan alkoi vilkutella punaista valoa seitsemän sarjoissa, mikä kaikkitietävän internetin mukaan näytti tarkoittavan kiintolevyvikaa. Samoista lähteistä löytyi myös mahdollisuus siihen että Buffalon käyttöjärjestelmä on kokonaan levyllä ja olisi mahdollista että se on jotenkin vioittunut, mutta tiedot voisi olla mahdollsta lukea linux-koneella.

Eipä muuta kuin kotelo auki ja levy kiinni pöytäkoneeseen – huonoin tuloksin. BIOS ei näyttänyt tunnistavan levyä laisinkaan, joten suurempia yrityksiä ei lienet tarvinnut tehdä. Hetken kävi mielessä pitäisikö levy kiikuttaa palautusklinikalle, mutta hinnat ovat sen verran kovat että ajatus jäi varsin lyhyeksi. Myöskään IF:in korvauspolitiikka levyrikoissa ei paljoa lohduta, levyn hankintahinnasta voisi hakea korvauksia 130 euron omavastuulla mutta tietojen palautusyritysten kustannuksiin ei ole saatavilla rahallista apua.

Onneksi sentään tärkeimmät valokuvat oli taltioitu muillekin levyille, mutta silti melko iso kasa kuvia ja muuta materiaalia haihtui bittien taivaaseen. Todennäköisesti ainakin varmuuskopiot tulee jatkossa otettua hieman useammin..

Pikkutirpat takapihalla

Tulipa tänään kokeiltua miten hankalaa on saada pikkuruinen ja melko nopealiikkeinen pikkulintu tallennettua kameralla talven suhmuraisen keskipäivän “valossa”.

Käytössä oli Sigman 70-200/2.8 ja täydellä aukolla sai silti herkkyyksiä nostaa ihan reilusti että linnun sai millään tavalla kuvaan. Homma ei myöskään helpottanut se, että näin alkutalvesta tirpat tahtovat olla vähän säikkyjä ja jokainen pieni liike tai ääni sai koko parven häipymään paikalta.

Täytyy malttaa mielensä ja jatkaa ruokintaa, viime talvena ruokaa viedessä otukset kun eivät juurikaan viitsineet lähteä lähintä oksaa kauemmas vain jäivät siihen ikään kuin huutamaan lisää tahtia sapuskan kantajalle.

Itämaista tanssia

Olin tänään kuvailemassa panimoravintola Koulun Bellman juhlasalissa itämaista “Lootuksen tuoksua” tanssiesitystä.

Tämä “keikka” oli ensimmäinen kerta kun olin oikein palkattuna kuvaajana paikalla, muutoin olen pari kertaa aikaisemmin ollut vastaavissa esiintymistilaisuuksissa kameran takana heilumassa vaimon tanssiharrastuksen myötä.