Kuluneena viikonloppuna kävin katselemassa Audiclubin kevään ratapäiviä Alastaron moottoriradalla. Vaikka kevät onkin ollut melko luminen, keli kuitenkin suosi tällä kertaa ja radalla näkyikin jos jonkinmoista menopeliä. Muutama räpsy kyseiseltä päivältä alla.
Oman opinnäytetyöni palautus on onnellisesti takana, joten minulla oli hetki aikaa haahuilla ympäriinsä kamera kourassa ja käydä napsimassa kuvia kanssaopiskelijoiden töistä.
Metalliosastolla työskentely jatkuu vielä täydellä vauhdilla, kuten alla olevista tunnelmapläjäyksistä voi huomata.
Macbookissani oli ostohetkestä alkaen ollut 2GB muistia ja kone onkin tämän vuoksi välillä ollut – öh – kankeahko. Kävin tänään hakemassa Jimm’siltä 4GB Kingstonin 1066MHz DDR3 Valueram-kamman. Vaihdoin tämän uuden kamman toisen 1GB kamman tilalle ja nyt taas huristellaan tyytyväisinä 5GB muistin voimalla.
Uuden kameran runko oli poltellut jo pitkään mutta rahatilanne ei varsinaisesti puoltanut uudemman rungon ostoa. Ainakaan mihinkään sellaiseen malliin mitä eniten olisi tehnyt mieli.
Toisaalta naapurimerkin mallisto oli kiehtonut jo pitempään, mutta koko hartaudella kootun kuvausarsenaalin poismyynti tuntui vähän julmalta. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja kävin kysymässä vaihtotarjousta uuteen Nikon-runkoon ja pariin peruslinssiin (35mm f/1.8 DX, 16-85mm f/3.5-5.6G VR DX) joilla taas pääsee alkuun. Kuinka ollakaan, sain mielestäni varsin kohtuullisen vaihtotarjouksen joten kävipä niin hassusti että parin päivän mietiskelyn jälkeen raahasin kaiken lasitavaran vaihtoon ja lähdin kotiin uuden(!) D300s rungon kanssa. Tähän asti kaikki kuvaustarpeet on tullut ostettua käytettyinä, poislukien Sigman 50/1.4 jota varmaan ensialkuun tuleekin ikävä.
Tilailin edellisviikolla ebaysta uuden YN460 II-salaman. Paketti saapui puolessatoista viikossa tilauksesta kotiovelle ja salama jopa vaikutti pikaisen testin perusteella toimivalta, jeah! Viikonlopulla salama pääsikin sitten heti hieman pidempiaikaisempaan käyttöön, orjamoodi päälle ja salama orrelle odottelemaan kohti toimintaa suunnattuna.
Pienen hetken päästä kuitenkin tuli odottamaton yllätys kun huomasin ettei salama enää välähdellytkään mukana niinkuin piti. Noh, ajattelin että uudet akut eivät varmaankaan olleet latautuneet täyteen ja äkkiä vanhempi YN462 laukusta tilalle. Samalla totesin salaman käyvän varsin kuumana vaikka takana oli vain muutamia laukauksia 1/16 teholla. Samalla mieleen hiipi ajatus salaman sielunelämän mahdollisesta epätoiminnasta.
Kotona sitten pikainen netin selailu ja heti ensi silmäyksellä muutamia vastaavia lämmityslaitteita tuntui olevan maailmalla. Hitto vie, pitääköhän nyt sitten kokeilla miten 40 euron arvoisen laitteen takuuvaihto toimii kiinalaiskauppiaan kanssa. Postikulut Kiinaan lähentelevät uuden salaman hintaa, joten ei tämä nyt kovin halpa salama enää siinä tapauksessa olekaan. Tällaisesta se vahna kuuluisa sananlaskukin on tainnut varoitella.
Toinen vaihtoehto on että ruuvimeisseli ja skooppi käteen ja tutkimaan mikä hitto siellä kuumenee ja miksi – ei tuon nyt kovin monimutkaista elektroniikkaa luulisi sisältävän.
Perjaintaina lähdimme kaverin kanssa ajamaan kohti Tahkoa tarkoituksena osallistua sunnuntaina Aaltonen Motorsportin talviajotapahtumaan.
Lauantaipäivä kului pääosin laskien Tahkon rinteissä kirpeässä ja aurinkoisessa pakkassäässä. Keli oli mitä mainioin, aamun reilusta -30C pakkasesta lämpö nousi mukavampiin lukemiin auringon paistaessa koko päivän liki pilvettömältä taivaalta.
Sunnuntaina sitten pääsimme itse asiaan eli ajamiseen. Jäällä odotti ryhmä jäärata-ajoon viritettyjä BMW 325 autoja. Aluksi kävimme lyhyesti läpi Tino Aaltosen opastuksella ajamisen perusteita rattiotteesta alkaen. Tästä siirryimme tutustumaan autoihin kiertämään keiloja kevyisiin pujottelu- ja auton kääntämisharjoituksiin josta edelleen jäärinkiin harjoittelemaan luisuja ja niiden lopetuksia. Lopuksi hiemin pidemmän ja vauhdikkaamman keilaradan kautta pääsimme kiertämään jäälle tehtyä rataa omaan vapaaseen tahtiin neljän auton voimin.
Taas iski harjoituskeikka, tällä kertaa S-Osiksella Turussa. Tällä kertaa valoa oli suotu vähän enemmän joten kuvistakin oli ainakin teoriassa mahdollisuus saada vähän parempia.
Eipä tuo pimeässä kuvaaminen niin helppoa tuntunut olevan ja sopivien tilanteiden tallentaminen kortille tuntuu vaativan melkoista tuuria. Noh, opettelua tämäkin – sitä varmasti tarvitaan lisää. Yllä aikankin yksi vähän onnistuneempi kuva.
Pitkän aikaan seurattuamme takapihan lintujen puuhailuja tulimme tulokseen etteivät keltasirkut kertakaikkiaan osaa hakea ruokaa lintulaudalta. Eilen sitten haimmekin kaupasta kauralyhteen ja siitäpä alkoikin varsinainen hulina takapihalla.
Lyhteestä oli jossain välissä jopa melkomoinen kamppailu kun linnut yksi toisensa jälkeen koittivat saada poimittua parhaita paloja lyhteestä.
Sain mielestäni jokusen oikein onnistuneen ruudunkin räpsäistyä linnusta, ohessa pari kuvaa.
Eilen iltasella kävin napsimassa kuvia pikkuveljen bändin Eliza’s Playgroundin kolmannelta live-esiintymiseltä pienessä nurkkakapakissa, Pub Pietrossa. Kyseinen keikka oli ihka ensimmäinen yritys taltioida elävän musiikin esittäjiä kennolle, eikä homma tuntunut olevan mitenkään helppoa.
Esiintymispaikalla valoa oli vähintäänkin heikosti. Mukana ollut 50mm/f1.4 Sigma – täydellä aukolla, herkkyys ruuvattuna ISO1600 arvoon – tuntui hädintuskin riittävältä kapineelta kuvien ottamiseen, puhumattakaan AF:n toiminnasta. Monasti tarkennus vain haki ja haki, eikä 30D:n pieni tähysruutukaan oikein auttanut yrityksissä tarkentaa käsin kovasti heiluviin rokkikukkoihin. Muutama yritys mukana olleella 17-85 zoomilla osoittautui varsin tuhoon tuomituksi yritykseksi, joten laajakulmaisemmat kuvat jäivät tällä kertaa varsin vähälukuisiksi 🙁
Yhtä kaikki, kun tarpeeksi yritti ja haki niin joitain onnistuneita ruutujakin mahtui joukkoon. Kokonaisuutena olin varsin tyytyväinen ensimmäisen kuvausyrityksen satoon, ensi kerralla taas yhtä kokemusta viisaampana kuvausreissulle.
Jos jotain tästä reissusta jäi kaipaamaan, niin ehdottomasti laajakulmaista ja valovoimaista linssiä jolla voisi treenailla hieman dramaattisempien kuvakulmien taltiointia.
Buffalon Linkstation Live verkkokiintolevy päätti eilen yksipuolisesti sanoa yhteistyösopimuksensa irti ja alkoi kesken Lightroom-värkkäilyn jumitella. En tästä vielä sen enempiä huolestunut vaan starttasin varmuuden vuoksi sekä verkkolevyn että WLAN-modeemin/reitittimen uusiksi, joskus verkko vaan on päättänyt lopettaa toimintansa. Mutta mutta, kiintolevypä ei halunnut enää bootata, vaan alkoi vilkutella punaista valoa seitsemän sarjoissa, mikä kaikkitietävän internetin mukaan näytti tarkoittavan kiintolevyvikaa. Samoista lähteistä löytyi myös mahdollisuus siihen että Buffalon käyttöjärjestelmä on kokonaan levyllä ja olisi mahdollista että se on jotenkin vioittunut, mutta tiedot voisi olla mahdollsta lukea linux-koneella.
Eipä muuta kuin kotelo auki ja levy kiinni pöytäkoneeseen – huonoin tuloksin. BIOS ei näyttänyt tunnistavan levyä laisinkaan, joten suurempia yrityksiä ei lienet tarvinnut tehdä. Hetken kävi mielessä pitäisikö levy kiikuttaa palautusklinikalle, mutta hinnat ovat sen verran kovat että ajatus jäi varsin lyhyeksi. Myöskään IF:in korvauspolitiikka levyrikoissa ei paljoa lohduta, levyn hankintahinnasta voisi hakea korvauksia 130 euron omavastuulla mutta tietojen palautusyritysten kustannuksiin ei ole saatavilla rahallista apua.
Onneksi sentään tärkeimmät valokuvat oli taltioitu muillekin levyille, mutta silti melko iso kasa kuvia ja muuta materiaalia haihtui bittien taivaaseen. Todennäköisesti ainakin varmuuskopiot tulee jatkossa otettua hieman useammin..