Ovi savusaunaan

Kädentaitomessujen jälkeen sain opiskelukaveriltani tilauksen massiivisesta puuovesta karmeineen vanhasta hirsiaitasta rakenteilla olevaan savusaunaan. Koulumme oli kuulemma ollut liian kiireinen kyseisen oven tekemiseen, joten apua oli etsittävä tulevien puuseppien verstaalta. Hyvä näin.

Osastomme johtajalta, ehdalta vanhan liiton puusepältä, sain rakenteellisia vinkkejä ja muutamia mallikuvia muun muassa hänen itsensä 1970-luvulla valmistamasta ovesta.

Ovi sinänsä on rakenteeltaan varsin yksinkertainen, joskin melko massiivinen karmisyvyyden ollessa 200mm. Puuosat valmistin kuusesta, runko tapitettiin kasaan ja varmistettiin vielä puunauloilla. Pintapaneloinnin alle päätettiin vielä laittaa tuulensuojapaperit ja täyttää tyhjät kolot puukuitueristeellä, että lämpö pysyisi paremmin saunan puolella . Oven tilannut opiskelijakollega takoi itse kaikki metalliosat oveen.

Valmista ovea katsellessa piti itsekin myöntää, että kyllähän siitä melko komea ovi tuli. Toivottavasti se myös kestää ajan hammasta ja palvelee saunojia vielä pitkään tulevaisuudessakin.

Kädentaitomessut Turussa

Koulumme osallistui 26.-27.3. Turun messukeskuksessa järjesteyille kädentaitomessuille. Messuille oli varattu melko hulppean kokoinen pilttuu, jonne kaikki osastot toivat omia tuotteitaan esille.

Puuosaston oppilaiden osallistumisinto oli melko heikonpuoleista, joten päätin lähteä pariksi päiväksi edustamaan osastoamme messuille. Minulla sattui sopivasti olemaan juuri valmistuneena sohvapöytäsetti jakkaroineen, joten päätin ottaa ne mukaan näytille ikäänkuin omaksi mainoksekseni.

Vaikka messupäivät olivatkin melkoisen pitkiä, oli osallistuminen ehdottoman positiivinen kokemus. Moinen ihmisten kanssa jutustelu tuntuikin olevan melko mukavaa puuhastelua ja mahdollisesti auttoi jatkossa saamaan asiakkaita – ainakin toivottavasti.

Puuseppä-artesaaniksi

Tänään se sitten alkoi. Paluu koulun penkille on suoritettu. Sain eilen TE-keskukselta puoltavan päätöksen opiskelun rahoittamiseksi työttömyystuella, joten jonkin aikaa piinannut jännitys rahojen riittämisestä on ainakin toistaiseksi takana.

Ensimmäinen päivä sujui lähinnä koulun yleisiin asiohin tutustumiseen ja paikkojen kiertelyyn, viimeistään ensi viikolla päästäneen jo paremmin kiinni itse asiaankin.

Hyvää kiinankrääsää halvalla

Tilailin edellisviikolla ebaysta uuden YN460 II-salaman. Paketti saapui puolessatoista viikossa tilauksesta kotiovelle ja salama jopa vaikutti pikaisen testin perusteella toimivalta, jeah! Viikonlopulla salama pääsikin sitten heti hieman pidempiaikaisempaan käyttöön, orjamoodi päälle ja salama orrelle odottelemaan kohti toimintaa suunnattuna.

Pienen hetken päästä kuitenkin tuli odottamaton yllätys kun huomasin ettei salama enää välähdellytkään mukana niinkuin piti. Noh, ajattelin että uudet akut eivät varmaankaan olleet latautuneet täyteen ja äkkiä vanhempi YN462 laukusta tilalle. Samalla totesin salaman käyvän varsin kuumana vaikka takana oli vain muutamia laukauksia 1/16 teholla. Samalla mieleen hiipi ajatus salaman sielunelämän mahdollisesta epätoiminnasta.

Kotona sitten pikainen netin selailu ja heti ensi silmäyksellä muutamia vastaavia lämmityslaitteita tuntui olevan maailmalla. Hitto vie, pitääköhän nyt sitten kokeilla miten 40 euron arvoisen laitteen takuuvaihto toimii kiinalaiskauppiaan kanssa. Postikulut Kiinaan lähentelevät uuden salaman hintaa, joten ei tämä nyt kovin halpa salama enää siinä tapauksessa olekaan. Tällaisesta se vahna kuuluisa sananlaskukin on tainnut varoitella.

Toinen vaihtoehto on että ruuvimeisseli ja skooppi käteen ja tutkimaan mikä hitto siellä kuumenee ja miksi – ei tuon nyt kovin monimutkaista elektroniikkaa luulisi sisältävän.

Takaisin kouluun?

Noin viikko sitten jätin hakemuksen puuseppä-artesanilinjalle Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistoon. Eilen sitten olinkin jälkihakijoiden valintatilaisuudessa linjajohtajan haastattelussa. Juttelimme niitä sun näitä liittyen opintoihin ja siitä miten aikuisopiskelijat ovat yleensä olleet hyvää ainesta ja antaneet paljon niin nuoremmille opiskelijoille kuin myös koululle.

Tänään aamupäivällä sitten soi puhelin jossa haastattelijani kertoi saaneensa valtuudet soitella ja toivotti minut tervetulleeksi avoinna olevaan paikkaan. Seuraavaksi sitten kyselemään työkkärin tädeiltä onko opintoihin mahdollista saada työttömyystukea – keskiasteen 200 euron opintotuki kun ei paljoa hymyilytä.

Kevät

Kevät taitaa taas olla tuloillaan. Maasta tunkee ylös jos jonkinmoista vartta ja kukkaa. Tämä tuntuu vaan joka vuosi aivan yhtä ihmeellinen asia.

Talvi-iloja Tahkovuorella

Perjaintaina lähdimme kaverin kanssa ajamaan kohti Tahkoa tarkoituksena osallistua sunnuntaina Aaltonen Motorsportin talviajotapahtumaan.

Lauantaipäivä kului pääosin laskien Tahkon rinteissä kirpeässä ja aurinkoisessa pakkassäässä. Keli oli mitä mainioin, aamun reilusta -30C pakkasesta lämpö nousi mukavampiin lukemiin auringon paistaessa koko päivän liki pilvettömältä taivaalta.

Sunnuntaina sitten pääsimme itse asiaan eli ajamiseen. Jäällä odotti ryhmä jäärata-ajoon viritettyjä BMW 325 autoja. Aluksi kävimme lyhyesti läpi Tino Aaltosen opastuksella ajamisen perusteita rattiotteesta alkaen. Tästä siirryimme tutustumaan autoihin kiertämään keiloja kevyisiin pujottelu- ja auton kääntämisharjoituksiin josta edelleen jäärinkiin harjoittelemaan luisuja ja niiden lopetuksia. Lopuksi hiemin pidemmän ja vauhdikkaamman keilaradan kautta pääsimme kiertämään jäälle tehtyä rataa omaan vapaaseen tahtiin neljän auton voimin.

Kuvausharjoituksia @ S-Osis 09.01.2010

Taas iski harjoituskeikka, tällä kertaa S-Osiksella Turussa. Tällä kertaa valoa oli suotu vähän enemmän joten kuvistakin oli ainakin teoriassa mahdollisuus saada vähän parempia.

Eipä tuo pimeässä kuvaaminen niin helppoa tuntunut olevan ja sopivien tilanteiden tallentaminen kortille tuntuu vaativan melkoista tuuria. Noh, opettelua tämäkin – sitä varmasti tarvitaan lisää. Yllä aikankin yksi vähän onnistuneempi kuva.

Vilinää takapihalla

Pitkän aikaan seurattuamme takapihan lintujen puuhailuja tulimme tulokseen etteivät keltasirkut kertakaikkiaan osaa hakea ruokaa lintulaudalta. Eilen sitten haimmekin kaupasta kauralyhteen ja siitäpä alkoikin varsinainen hulina takapihalla.

Lyhteestä oli jossain välissä jopa melkomoinen kamppailu kun linnut yksi toisensa jälkeen koittivat saada poimittua parhaita paloja lyhteestä.

Sain mielestäni jokusen oikein onnistuneen ruudunkin räpsäistyä linnusta, ohessa pari kuvaa.

Rokkia kameran kera

Eilen iltasella kävin napsimassa  kuvia pikkuveljen bändin Eliza’s Playgroundin kolmannelta live-esiintymiseltä pienessä nurkkakapakissa, Pub Pietrossa. Kyseinen keikka oli ihka ensimmäinen yritys taltioida elävän musiikin esittäjiä kennolle, eikä homma tuntunut olevan mitenkään helppoa.

Esiintymispaikalla valoa oli vähintäänkin heikosti. Mukana ollut 50mm/f1.4 Sigma – täydellä aukolla, herkkyys ruuvattuna ISO1600 arvoon – tuntui hädintuskin riittävältä kapineelta kuvien ottamiseen, puhumattakaan AF:n toiminnasta. Monasti tarkennus vain haki ja haki, eikä 30D:n pieni tähysruutukaan oikein auttanut yrityksissä tarkentaa käsin kovasti heiluviin rokkikukkoihin. Muutama yritys mukana olleella 17-85 zoomilla osoittautui varsin tuhoon tuomituksi yritykseksi, joten laajakulmaisemmat kuvat jäivät tällä kertaa varsin vähälukuisiksi 🙁

Yhtä kaikki, kun tarpeeksi yritti ja haki niin joitain onnistuneita ruutujakin mahtui joukkoon. Kokonaisuutena olin varsin tyytyväinen ensimmäisen kuvausyrityksen satoon, ensi kerralla taas yhtä kokemusta viisaampana kuvausreissulle.

Jos jotain tästä reissusta jäi kaipaamaan, niin ehdottomasti laajakulmaista ja valovoimaista linssiä jolla voisi treenailla hieman dramaattisempien kuvakulmien taltiointia.