Taas iski harjoituskeikka, tällä kertaa S-Osiksella Turussa. Tällä kertaa valoa oli suotu vähän enemmän joten kuvistakin oli ainakin teoriassa mahdollisuus saada vähän parempia.
Eipä tuo pimeässä kuvaaminen niin helppoa tuntunut olevan ja sopivien tilanteiden tallentaminen kortille tuntuu vaativan melkoista tuuria. Noh, opettelua tämäkin – sitä varmasti tarvitaan lisää. Yllä aikankin yksi vähän onnistuneempi kuva.
Pitkän aikaan seurattuamme takapihan lintujen puuhailuja tulimme tulokseen etteivät keltasirkut kertakaikkiaan osaa hakea ruokaa lintulaudalta. Eilen sitten haimmekin kaupasta kauralyhteen ja siitäpä alkoikin varsinainen hulina takapihalla.
Lyhteestä oli jossain välissä jopa melkomoinen kamppailu kun linnut yksi toisensa jälkeen koittivat saada poimittua parhaita paloja lyhteestä.
Sain mielestäni jokusen oikein onnistuneen ruudunkin räpsäistyä linnusta, ohessa pari kuvaa.
Eilen iltasella kävin napsimassa kuvia pikkuveljen bändin Eliza’s Playgroundin kolmannelta live-esiintymiseltä pienessä nurkkakapakissa, Pub Pietrossa. Kyseinen keikka oli ihka ensimmäinen yritys taltioida elävän musiikin esittäjiä kennolle, eikä homma tuntunut olevan mitenkään helppoa.
Esiintymispaikalla valoa oli vähintäänkin heikosti. Mukana ollut 50mm/f1.4 Sigma – täydellä aukolla, herkkyys ruuvattuna ISO1600 arvoon – tuntui hädintuskin riittävältä kapineelta kuvien ottamiseen, puhumattakaan AF:n toiminnasta. Monasti tarkennus vain haki ja haki, eikä 30D:n pieni tähysruutukaan oikein auttanut yrityksissä tarkentaa käsin kovasti heiluviin rokkikukkoihin. Muutama yritys mukana olleella 17-85 zoomilla osoittautui varsin tuhoon tuomituksi yritykseksi, joten laajakulmaisemmat kuvat jäivät tällä kertaa varsin vähälukuisiksi 🙁
Yhtä kaikki, kun tarpeeksi yritti ja haki niin joitain onnistuneita ruutujakin mahtui joukkoon. Kokonaisuutena olin varsin tyytyväinen ensimmäisen kuvausyrityksen satoon, ensi kerralla taas yhtä kokemusta viisaampana kuvausreissulle.
Jos jotain tästä reissusta jäi kaipaamaan, niin ehdottomasti laajakulmaista ja valovoimaista linssiä jolla voisi treenailla hieman dramaattisempien kuvakulmien taltiointia.
Tulipa tänään kokeiltua miten hankalaa on saada pikkuruinen ja melko nopealiikkeinen pikkulintu tallennettua kameralla talven suhmuraisen keskipäivän “valossa”.
Käytössä oli Sigman 70-200/2.8 ja täydellä aukolla sai silti herkkyyksiä nostaa ihan reilusti että linnun sai millään tavalla kuvaan. Homma ei myöskään helpottanut se, että näin alkutalvesta tirpat tahtovat olla vähän säikkyjä ja jokainen pieni liike tai ääni sai koko parven häipymään paikalta.
Täytyy malttaa mielensä ja jatkaa ruokintaa, viime talvena ruokaa viedessä otukset kun eivät juurikaan viitsineet lähteä lähintä oksaa kauemmas vain jäivät siihen ikään kuin huutamaan lisää tahtia sapuskan kantajalle.
Olin tänään kuvailemassa panimoravintola Koulun Bellman juhlasalissa itämaista “Lootuksen tuoksua” tanssiesitystä.
Tämä “keikka” oli ensimmäinen kerta kun olin oikein palkattuna kuvaajana paikalla, muutoin olen pari kertaa aikaisemmin ollut vastaavissa esiintymistilaisuuksissa kameran takana heilumassa vaimon tanssiharrastuksen myötä.