Ostamani Polestar oli siis tuontiauto ja saadessani sen kotiin auton markkina-alue oli väärä. Tämä tarkoittaa, että auton datayhteydet toimivat jonkin aikaa lähtömaan roaming-datalla ja sen jälkeen dataliikenne loppuu. Lisäksi auton mukana tuli kaksi avainta, normaalikokoinen ja pieni USB-tikun näköinen “sporttiavain”. Sovimme myyjäliikkeen kanssa, että tarvittava markkina-alueen muutos hoidettaisiin paikallisessa huollossa heidän laskuunsa.
Autoon oli koodattu myös kolmas avain, jota ilman puhelimella toimivaa digitaalista avainta ei saanut toimimaan. Myyjäliike korvaisi myös avaimien koodaustyön markkina-alueen muutoksen yhteydessä paikallisessa Volvo-huollossa. Tilasin samalle käynnille myös uuden normaaliavaimen, koska koodaustyön sai nyt tehtyä samalla käynnillä.
Muutamaa päivää ennen huoltoa auton datayhteydet lakkasivatkin toimimasta. Huollosta lähtiessä auto ei ollut vielä yhdistynyt verkkoon, mutta jo kotipihassa infotainment-järjestelmä näytti LTE-yhteyden olevan kunnossa.
Koodaustyön jälkeen sain Polestar-applikaation toimimaan yhdessä auton kanssa. Polestarin käyttäjäsivulla en kuitenkaan saanut merkittyä itseäni auton omistajaksi. Tähänkin auttoi viesti asiakaspalveluun ja homma hoitui nopeasti. Kaikki siis kunnossa, toivottavasti murheettomia ajokilometrejä edessä.
Edellisen kirjoituksen jälkeen joulukuun aikana kiertelin autokauppoja ja jatkoin pohdiskelua sopivasta mallista. Vetokoukullisten sähköautojen valikoima ei tuntunut mitenkään valtavalta. Eniten kiinnostusta herättivät Hyundai Ioniq 5 ja Megane E-tech. Eräässä paikallisessa liikkeessä kävin istuskelemassa myös Polestar 2:ssa. Auton muotoilu oli jo aiemmin lehtikuvien perusteella miellyttänyt kovasti omaa silmää, eikä asia paikan päällä sen huonommaksi muuttunut. Materiaalit olivat laadukaan oloisia. Auto näytti sisältä varsin perinteiseltä autolta ja muutenkin ohjaamo oli mukavan pelkistetty. Kuljettajan paikalla auto tuntui suorastaan käärivän kuljettajan syleilyynsä massiivisen “kardaanitunnelin” vieressä istuskellessa. Etuvetomalli pienemmällä akulla ei myöskään tuntunut aivan mahdottoman kalliilta.
Uusi ehdokasmerkki
Polestar jäi mieleen kovasti houkuttelevana vaihtoehtona. Tästä alkoi taas vimmattu internetin loppumattoman tietotoimiston selailu. Varsin pian ajatus alkoi kääntyä Polestarin suuntaan, mutta isompiakkuiseen malliin.
Eräänä päivänä poikkesin työmatkalla autoliikkeessä, jossa sattui olemaan myynnissä kiinnostava isompiakkuinen Polestar. Kävin koeajamassa auton ja pikaisen testin perusteella se tuntui oikein mukavalta ja tukevakulkuiselta autolta ajaa – pienin varauksin. Etuvetomallin 170kW riittivät enemmän kuin hyvin normaaliin pyörittelyyn. Kyseinen auto oli kuitenkin melko perusvarusteltu, ja vaikka Polestarin lisävarustelistat eivät juuri pituudellaan loista. Autosta mm. puuttui Pilot-paketti, joka sisältää mm. paljon kehutut matriisiajovalot.
Koeajon aikoihin sattui olemaan niitä harvoja lumisia ja liukkaita päiviä näillä seuduilla. Melko pian etuvetoisuus alkoi tuntumaan huonolta ajatukselta melko painavassa autossa ja kaarteissa auto oli erittäin helppo saada puskemaan. Kuivemmilla tieosuuksilla auto oli kuitenkin erittäin miellyttävä ajettava.
Sopiva vaihtoauto löytyi
Koeajon jälkeen siirsin taas maalia ja siinä sivussa myös budjetin ylärimaa. Selailu jatkui ja lopulta vastaan tuli juuri maahan tuotu reilu 44tkm ajettu 2021 vuosimallin nelivetoinen Polestar 2. Varusteina oli Pilot ja Plus paketit sekä alkuperäinen puolisähköinen vetokoukku. Mukana tulisi kahdet renkaat ja talvirenkaina ihan oikeat Continentalin kitkat eikä keskieurooppalaisia välikelin renkaita. Auto oli väriltään Thunder, hieman sinertävän harmaa metalliväri. Lisäksi myyjäiike tarjosi joulun nurkilla kiinteää 2.99% rahoitusta, joten etsintä päättyi ja sovimme myyjän kanssa kaupat puhelimessa.
Auton ostoprosessi sujui kokonaan etänä. Sain verkon yli esittelykuvat ja muut tiedot autosta ja samoin kaikki “paperityö” hoitui kokonaan sähköisesti.
Auto kotipihassa 27.12.2024
Joulun pyhät hieman venyttivät auton kotiin toimitusta, mutta auto saapui lopulta kotiin heti joulun jälkeen 26.12.2025, mittarissa ostohetkellä noin 44800km. Koitan tästä eteenpäin kirjoitella lähinnä itselleni päiväkirjamaisesti kokemuksia ja ajatuksia auton vaiheista.
Edeltävän kesän mittaan sain ajatuksen auton vaihtamisesta hieman uudempaan, joten ei muuta kuin ostohousuja jalkaan ja kauppaan käytettyä autoa ostamaan. Tai ehkäpä ei aivan välittömästi, vaan pienen tutkimuskierroksen kautta, sillä käytetyn auton hankinta on kuitenkin melkoinen taloudellinen panostun. Nykyinen autoni alkoi uhkaavasti lähestymään 18 vuoden ikää ja Suomen suolatut tiet olivat tehneet vääjäämätöntä työtään alustan osissa ja paikoitellen myös pelleissä. Vanhan autoni kanssa on tullut vietettyä yhteistä aikaa jo lähes seitsemän vuotta ja noin satatuhatta varsin ongelmatonta kilometriä.
Syksyn mittaan pohdiskelin millaisia kriteereitä autolleni ja selailin nettiauton tarjontaa. Autoksi halusin ehdottomasti sellaisen, jolla on mahdollista vetää edes jonkinkokoista peräkärryä. Neliveto olisi plussaa, takaveto ihan ok, mutta etuvetoisia katsoin vähän vierastaen. Noin puolet elämästäni olen ajellut nelivetoisilla Audeilla, nykyinen autonikin on nelivetoinen A4. Korimalliltaan auton tulisi olla joko farmari tai liuskaperäinen tavaratilan käytettävyyden vuoksi. Tila-autoa tai massiivista SUVia en kuitenkaan halunnut. Melko vähäisten ajokilometrien vuoksi harkinnassa olivat niin bensiini-, hybridi- kuin täyssähköautotkin.
Autohistoriani on koostunut noin 8-18 vuotiaista autoista, mutta tällä kertaa ajattelin, että jospa tällä kertaa ostaisin hieman uudemman, noin kuusi tai maksimissaan kahdeksan vuotiaan auton. Alkuajatuksenani oli noin 20000 euron hintaluokka, mutta melko pian kävi selväksi, että budjettia saisi hilata ylöspäin haluamillani merkki/malli ja ikäkriteereillä.
Sittenkin sähköauto?
Vaimon käytössä on ollut sähköauto jo pian kolme vuotta. Ensin Volkswagen e-Golf ja nyt VW ID.3, joten sähköautoilu on jo ehtinyt tulla tutuksi. Auton lataus onnistuu kotosalla, joten latauskustannukset kilometriä kohden jäävät melko pieniksi. Pohdinnan jälkeen käytetyn hybridin osto ei lopulta houkutellut niiden korkeajänniteakustojen mahdollisten ongelmien vuoksi. Täyssähköautojen huomattavasti suuremmat akut ja sitä kautta vähemmät purkaus-latausjaksot todennäköisesti tekevät akun elämästä helpompaa. Kolmen vuoden ajoittaisen sähköautoilun jälkeen melko suuren rahasumman laittaminen polttomoottoriautoon tuntui kovin vaikealta ajatukselta.
Teslat jätin suoraan pois valikoimista, vaikka sähköautoina ne teknisesti ovatkin ilmeisen hyviä. Mikäli ID3:een olisi mahdollista saada peräkoukku, olisin todennäköisesti päätynyt ostamaan pihaan toisen ID.3:n. Volkswagenin valikoimista ID4 ei taas ulkonäkönsä puolesta herättänyt suuria omistamisen tunteita, joten
Loppusyksyllä 2024 ensiesittelyssä ollut Renault 5 herätti minussa aivan suunnatonta omistamisen halua. Takatiloiltaan vitonen oli kieltämättä hieman ahdas, mutta varmaankin 90% ajoista ajaisin kuitenkin autollani yksin.
Renault 5 ensiesittelykiertueella Turun Autobassadone-myymälässä 13.11.2024
Laskeskelua ja lisää nettiautoa
Olin jo jonkin aikaa keräillyt nettiauton hakuun ja suosikkilistoille sekä exceliin erilaisia käytettyjä ja muutamia ihan uusiakin vaihtoehtoja. Koska joka tapauksessa tulisin rahoittamaan hankinnan suurimmaksi osaksi lainarahalla, tarjotut rahoitusvaihtoehdot painoivat vaakakupissa hyvin paljon.
Vaihtoehtoja oli runsaasti ja vaikeinta tuntuikin olevan päättää itseä miellyttävä merkki ja malli. Uusissa autoissa toki on puolensa, mutta sopivissa malleissa hinta tahtoi karata turhan kauas. Edessä olisi hyvin todennäköisesti käytetyn auton hankinta, vaikka varmasti rahallisesti kaikkein halvin vaihtoehto olisi korjailla vanhaa autoa ja ajaa sillä niin kauan kunnes vastaan tulee niin kallis remontti, että se kannattaa jättää tekemättä. Mutta uudempi auto tuo mukavuutta, turvallisuutta ja muita ominaisuuksia joille ei suoraan voi sanoa rahallista arvoa. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että autot ostetaan vahvasti tunteella ja järjellä ei siinä pelissä ole mitään tekemistä.
Kuluneena viikonloppuna kävin katselemassa Audiclubin kevään ratapäiviä Alastaron moottoriradalla. Vaikka kevät onkin ollut melko luminen, keli kuitenkin suosi tällä kertaa ja radalla näkyikin jos jonkinmoista menopeliä. Muutama räpsy kyseiseltä päivältä alla.
Perjaintaina lähdimme kaverin kanssa ajamaan kohti Tahkoa tarkoituksena osallistua sunnuntaina Aaltonen Motorsportin talviajotapahtumaan.
Lauantaipäivä kului pääosin laskien Tahkon rinteissä kirpeässä ja aurinkoisessa pakkassäässä. Keli oli mitä mainioin, aamun reilusta -30C pakkasesta lämpö nousi mukavampiin lukemiin auringon paistaessa koko päivän liki pilvettömältä taivaalta.
Sunnuntaina sitten pääsimme itse asiaan eli ajamiseen. Jäällä odotti ryhmä jäärata-ajoon viritettyjä BMW 325 autoja. Aluksi kävimme lyhyesti läpi Tino Aaltosen opastuksella ajamisen perusteita rattiotteesta alkaen. Tästä siirryimme tutustumaan autoihin kiertämään keiloja kevyisiin pujottelu- ja auton kääntämisharjoituksiin josta edelleen jäärinkiin harjoittelemaan luisuja ja niiden lopetuksia. Lopuksi hiemin pidemmän ja vauhdikkaamman keilaradan kautta pääsimme kiertämään jäälle tehtyä rataa omaan vapaaseen tahtiin neljän auton voimin.
