Uuden auton valintaprosessi

Edellisen kirjoituksen jälkeen joulukuun aikana kiertelin autokauppoja ja jatkoin pohdiskelua sopivasta mallista. Vetokoukullisten sähköautojen valikoima ei tuntunut mitenkään valtavalta. Eniten kiinnostusta herättivät Hyundai Ioniq 5 ja Megane E-tech. Eräässä paikallisessa liikkeessä kävin istuskelemassa myös Polestar 2:ssa. Auton muotoilu oli jo aiemmin lehtikuvien perusteella miellyttänyt kovasti omaa silmää, eikä asia paikan päällä sen huonommaksi muuttunut. Materiaalit olivat laadukaan oloisia. Auto näytti sisältä varsin perinteiseltä autolta ja muutenkin ohjaamo oli mukavan pelkistetty. Kuljettajan paikalla auto tuntui suorastaan käärivän kuljettajan syleilyynsä massiivisen “kardaanitunnelin” vieressä istuskellessa. Etuvetomalli pienemmällä akulla ei myöskään tuntunut aivan mahdottoman kalliilta.

Uusi ehdokasmerkki

Polestar jäi mieleen kovasti houkuttelevana vaihtoehtona. Tästä alkoi taas vimmattu internetin loppumattoman tietotoimiston selailu. Varsin pian ajatus alkoi kääntyä Polestarin suuntaan, mutta isompiakkuiseen malliin.

Eräänä päivänä poikkesin työmatkalla autoliikkeessä, jossa sattui olemaan myynnissä kiinnostava isompiakkuinen Polestar. Kävin koeajamassa auton ja pikaisen testin perusteella se tuntui oikein mukavalta ja tukevakulkuiselta autolta ajaa – pienin varauksin. Etuvetomallin 170kW riittivät enemmän kuin hyvin normaaliin pyörittelyyn. Kyseinen auto oli kuitenkin melko perusvarusteltu, ja vaikka Polestarin lisävarustelistat eivät juuri pituudellaan loista. Autosta mm. puuttui Pilot-paketti, joka sisältää mm. paljon kehutut matriisiajovalot.

Koeajon aikoihin sattui olemaan niitä harvoja lumisia ja liukkaita päiviä näillä seuduilla. Melko pian etuvetoisuus alkoi tuntumaan huonolta ajatukselta melko painavassa autossa ja kaarteissa auto oli erittäin helppo saada puskemaan. Kuivemmilla tieosuuksilla auto oli kuitenkin erittäin miellyttävä ajettava.

Sopiva vaihtoauto löytyi

Koeajon jälkeen siirsin taas maalia ja siinä sivussa myös budjetin ylärimaa. Selailu jatkui ja lopulta vastaan tuli juuri maahan tuotu reilu 44tkm ajettu 2021 vuosimallin nelivetoinen Polestar 2. Varusteina oli Pilot ja Plus paketit sekä alkuperäinen puolisähköinen vetokoukku. Mukana tulisi kahdet renkaat ja talvirenkaina ihan oikeat Continentalin kitkat eikä keskieurooppalaisia välikelin renkaita. Auto oli väriltään Thunder, hieman sinertävän harmaa metalliväri. Lisäksi myyjäiike tarjosi joulun nurkilla kiinteää 2.99% rahoitusta, joten etsintä päättyi ja sovimme myyjän kanssa kaupat puhelimessa.

Auton ostoprosessi sujui kokonaan etänä. Sain verkon yli esittelykuvat ja muut tiedot autosta ja samoin kaikki “paperityö” hoitui kokonaan sähköisesti.

Polestar 2 pihassa
Auto kotipihassa 27.12.2024

Joulun pyhät hieman venyttivät auton kotiin toimitusta, mutta auto saapui lopulta kotiin heti joulun jälkeen 26.12.2025, mittarissa ostohetkellä noin 44800km. Koitan tästä eteenpäin kirjoitella lähinnä itselleni päiväkirjamaisesti kokemuksia ja ajatuksia auton vaiheista.

Käytetyn auton osto – uhka vai mahdollisuus

Edeltävän kesän mittaan sain ajatuksen auton vaihtamisesta hieman uudempaan, joten ei muuta kuin ostohousuja jalkaan ja kauppaan käytettyä autoa ostamaan. Tai ehkäpä ei aivan välittömästi, vaan pienen tutkimuskierroksen kautta, sillä käytetyn auton hankinta on kuitenkin melkoinen taloudellinen panostun. Nykyinen autoni alkoi uhkaavasti lähestymään 18 vuoden ikää ja Suomen suolatut tiet olivat tehneet vääjäämätöntä työtään alustan osissa ja paikoitellen myös pelleissä. Vanhan autoni kanssa on tullut vietettyä yhteistä aikaa jo lähes seitsemän vuotta ja noin satatuhatta varsin ongelmatonta kilometriä.

Syksyn mittaan pohdiskelin millaisia kriteereitä autolleni ja selailin nettiauton tarjontaa. Autoksi halusin ehdottomasti sellaisen, jolla on mahdollista vetää edes jonkinkokoista peräkärryä. Neliveto olisi plussaa, takaveto ihan ok, mutta etuvetoisia katsoin vähän vierastaen. Noin puolet elämästäni olen ajellut nelivetoisilla Audeilla, nykyinen autonikin on nelivetoinen A4. Korimalliltaan auton tulisi olla joko farmari tai liuskaperäinen tavaratilan käytettävyyden vuoksi. Tila-autoa tai massiivista SUVia en kuitenkaan halunnut. Melko vähäisten ajokilometrien vuoksi harkinnassa olivat niin bensiini-, hybridi- kuin täyssähköautotkin.

Autohistoriani on koostunut noin 8-18 vuotiaista autoista, mutta tällä kertaa ajattelin, että jospa tällä kertaa ostaisin hieman uudemman, noin kuusi tai maksimissaan kahdeksan vuotiaan auton. Alkuajatuksenani oli noin 20000 euron hintaluokka, mutta melko pian kävi selväksi, että budjettia saisi hilata ylöspäin haluamillani merkki/malli ja ikäkriteereillä.

Sittenkin sähköauto?

Vaimon käytössä on ollut sähköauto jo pian kolme vuotta. Ensin Volkswagen e-Golf ja nyt VW ID.3, joten sähköautoilu on jo ehtinyt tulla tutuksi. Auton lataus onnistuu kotosalla, joten latauskustannukset kilometriä kohden jäävät melko pieniksi. Pohdinnan jälkeen käytetyn hybridin osto ei lopulta houkutellut niiden korkeajänniteakustojen mahdollisten ongelmien vuoksi. Täyssähköautojen huomattavasti suuremmat akut ja sitä kautta vähemmät purkaus-latausjaksot todennäköisesti tekevät akun elämästä helpompaa. Kolmen vuoden ajoittaisen sähköautoilun jälkeen melko suuren rahasumman laittaminen polttomoottoriautoon tuntui kovin vaikealta ajatukselta.

Teslat jätin suoraan pois valikoimista, vaikka sähköautoina ne teknisesti ovatkin ilmeisen hyviä. Mikäli ID3:een olisi mahdollista saada peräkoukku, olisin todennäköisesti päätynyt ostamaan pihaan toisen ID.3:n. Volkswagenin valikoimista ID4 ei taas ulkonäkönsä puolesta herättänyt suuria omistamisen tunteita, joten

Loppusyksyllä 2024 ensiesittelyssä ollut Renault 5 herätti minussa aivan suunnatonta omistamisen halua. Takatiloiltaan vitonen oli kieltämättä hieman ahdas, mutta varmaankin 90% ajoista ajaisin kuitenkin autollani yksin.

Renault 5 ensiesittelykiertueella Turun Autobassadone-myymälässä 13.11.2024

Laskeskelua ja lisää nettiautoa

Olin jo jonkin aikaa keräillyt nettiauton hakuun ja suosikkilistoille sekä exceliin erilaisia käytettyjä ja muutamia ihan uusiakin vaihtoehtoja. Koska joka tapauksessa tulisin rahoittamaan hankinnan suurimmaksi osaksi lainarahalla, tarjotut rahoitusvaihtoehdot painoivat vaakakupissa hyvin paljon.

Vaihtoehtoja oli runsaasti ja vaikeinta tuntuikin olevan päättää itseä miellyttävä merkki ja malli. Uusissa autoissa toki on puolensa, mutta sopivissa malleissa hinta tahtoi karata turhan kauas. Edessä olisi hyvin todennäköisesti käytetyn auton hankinta, vaikka varmasti rahallisesti kaikkein halvin vaihtoehto olisi korjailla vanhaa autoa ja ajaa sillä niin kauan kunnes vastaan tulee niin kallis remontti, että se kannattaa jättää tekemättä. Mutta uudempi auto tuo mukavuutta, turvallisuutta ja muita ominaisuuksia joille ei suoraan voi sanoa rahallista arvoa. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että autot ostetaan vahvasti tunteella ja järjellä ei siinä pelissä ole mitään tekemistä.