Edellisen kirjoituksen jälkeen joulukuun aikana kiertelin autokauppoja ja jatkoin pohdiskelua sopivasta mallista. Vetokoukullisten sähköautojen valikoima ei tuntunut mitenkään valtavalta. Eniten kiinnostusta herättivät Hyundai Ioniq 5 ja Megane E-tech. Eräässä paikallisessa liikkeessä kävin istuskelemassa myös Polestar 2:ssa. Auton muotoilu oli jo aiemmin lehtikuvien perusteella miellyttänyt kovasti omaa silmää, eikä asia paikan päällä sen huonommaksi muuttunut. Materiaalit olivat laadukaan oloisia. Auto näytti sisältä varsin perinteiseltä autolta ja muutenkin ohjaamo oli mukavan pelkistetty. Kuljettajan paikalla auto tuntui suorastaan käärivän kuljettajan syleilyynsä massiivisen “kardaanitunnelin” vieressä istuskellessa. Etuvetomalli pienemmällä akulla ei myöskään tuntunut aivan mahdottoman kalliilta.

Uusi ehdokasmerkki

Polestar jäi mieleen kovasti houkuttelevana vaihtoehtona. Tästä alkoi taas vimmattu internetin loppumattoman tietotoimiston selailu. Varsin pian ajatus alkoi kääntyä Polestarin suuntaan, mutta isompiakkuiseen malliin.

Eräänä päivänä poikkesin työmatkalla autoliikkeessä, jossa sattui olemaan myynnissä kiinnostava isompiakkuinen Polestar. Kävin koeajamassa auton ja pikaisen testin perusteella se tuntui oikein mukavalta ja tukevakulkuiselta autolta ajaa – pienin varauksin. Etuvetomallin 170kW riittivät enemmän kuin hyvin normaaliin pyörittelyyn. Kyseinen auto oli kuitenkin melko perusvarusteltu, ja vaikka Polestarin lisävarustelistat eivät juuri pituudellaan loista. Autosta mm. puuttui Pilot-paketti, joka sisältää mm. paljon kehutut matriisiajovalot.

Koeajon aikoihin sattui olemaan niitä harvoja lumisia ja liukkaita päiviä näillä seuduilla. Melko pian etuvetoisuus alkoi tuntumaan huonolta ajatukselta melko painavassa autossa ja kaarteissa auto oli erittäin helppo saada puskemaan. Kuivemmilla tieosuuksilla auto oli kuitenkin erittäin miellyttävä ajettava.

Sopiva vaihtoauto löytyi

Koeajon jälkeen siirsin taas maalia ja siinä sivussa myös budjetin ylärimaa. Selailu jatkui ja lopulta vastaan tuli juuri maahan tuotu reilu 44tkm ajettu 2021 vuosimallin nelivetoinen Polestar 2. Varusteina oli Pilot ja Plus paketit sekä alkuperäinen puolisähköinen vetokoukku. Mukana tulisi kahdet renkaat ja talvirenkaina ihan oikeat Continentalin kitkat eikä keskieurooppalaisia välikelin renkaita. Auto oli väriltään Thunder, hieman sinertävän harmaa metalliväri. Lisäksi myyjäiike tarjosi joulun nurkilla kiinteää 2.99% rahoitusta, joten etsintä päättyi ja sovimme myyjän kanssa kaupat puhelimessa.

Auton ostoprosessi sujui kokonaan etänä. Sain verkon yli esittelykuvat ja muut tiedot autosta ja samoin kaikki “paperityö” hoitui kokonaan sähköisesti.

Joulun pyhät hieman venyttivät auton kotiin toimitusta, mutta auto saapui lopulta kotiin heti joulun jälkeen 26.12.2025, mittarissa ostohetkellä noin 44800km. Koitan tästä eteenpäin kirjoitella lähinnä itselleni päiväkirjamaisesti kokemuksia ja ajatuksia auton vaiheista.