Pitkän aikaan seurattuamme takapihan lintujen puuhailuja tulimme tulokseen etteivät keltasirkut kertakaikkiaan osaa hakea ruokaa lintulaudalta. Eilen sitten haimmekin kaupasta kauralyhteen ja siitäpä alkoikin varsinainen hulina takapihalla.
Lyhteestä oli jossain välissä jopa melkomoinen kamppailu kun linnut yksi toisensa jälkeen koittivat saada poimittua parhaita paloja lyhteestä.
Sain mielestäni jokusen oikein onnistuneen ruudunkin räpsäistyä linnusta, ohessa pari kuvaa.
Eilen iltasella kävin napsimassa kuvia pikkuveljen bändin Eliza’s Playgroundin kolmannelta live-esiintymiseltä pienessä nurkkakapakissa, Pub Pietrossa. Kyseinen keikka oli ihka ensimmäinen yritys taltioida elävän musiikin esittäjiä kennolle, eikä homma tuntunut olevan mitenkään helppoa.
Esiintymispaikalla valoa oli vähintäänkin heikosti. Mukana ollut 50mm/f1.4 Sigma – täydellä aukolla, herkkyys ruuvattuna ISO1600 arvoon – tuntui hädintuskin riittävältä kapineelta kuvien ottamiseen, puhumattakaan AF:n toiminnasta. Monasti tarkennus vain haki ja haki, eikä 30D:n pieni tähysruutukaan oikein auttanut yrityksissä tarkentaa käsin kovasti heiluviin rokkikukkoihin. Muutama yritys mukana olleella 17-85 zoomilla osoittautui varsin tuhoon tuomituksi yritykseksi, joten laajakulmaisemmat kuvat jäivät tällä kertaa varsin vähälukuisiksi 🙁
Yhtä kaikki, kun tarpeeksi yritti ja haki niin joitain onnistuneita ruutujakin mahtui joukkoon. Kokonaisuutena olin varsin tyytyväinen ensimmäisen kuvausyrityksen satoon, ensi kerralla taas yhtä kokemusta viisaampana kuvausreissulle.
Jos jotain tästä reissusta jäi kaipaamaan, niin ehdottomasti laajakulmaista ja valovoimaista linssiä jolla voisi treenailla hieman dramaattisempien kuvakulmien taltiointia.
Buffalon Linkstation Live verkkokiintolevy päätti eilen yksipuolisesti sanoa yhteistyösopimuksensa irti ja alkoi kesken Lightroom-värkkäilyn jumitella. En tästä vielä sen enempiä huolestunut vaan starttasin varmuuden vuoksi sekä verkkolevyn että WLAN-modeemin/reitittimen uusiksi, joskus verkko vaan on päättänyt lopettaa toimintansa. Mutta mutta, kiintolevypä ei halunnut enää bootata, vaan alkoi vilkutella punaista valoa seitsemän sarjoissa, mikä kaikkitietävän internetin mukaan näytti tarkoittavan kiintolevyvikaa. Samoista lähteistä löytyi myös mahdollisuus siihen että Buffalon käyttöjärjestelmä on kokonaan levyllä ja olisi mahdollista että se on jotenkin vioittunut, mutta tiedot voisi olla mahdollsta lukea linux-koneella.
Eipä muuta kuin kotelo auki ja levy kiinni pöytäkoneeseen – huonoin tuloksin. BIOS ei näyttänyt tunnistavan levyä laisinkaan, joten suurempia yrityksiä ei lienet tarvinnut tehdä. Hetken kävi mielessä pitäisikö levy kiikuttaa palautusklinikalle, mutta hinnat ovat sen verran kovat että ajatus jäi varsin lyhyeksi. Myöskään IF:in korvauspolitiikka levyrikoissa ei paljoa lohduta, levyn hankintahinnasta voisi hakea korvauksia 130 euron omavastuulla mutta tietojen palautusyritysten kustannuksiin ei ole saatavilla rahallista apua.
Onneksi sentään tärkeimmät valokuvat oli taltioitu muillekin levyille, mutta silti melko iso kasa kuvia ja muuta materiaalia haihtui bittien taivaaseen. Todennäköisesti ainakin varmuuskopiot tulee jatkossa otettua hieman useammin..